Kerran vielä - Päitsi

Miltei neljä kuukautta kulunut Päitsistä. Mitä nyt kuuluu? Heinäkuusssa hiukan ennen kesälomaa  on mukava vielä muistella viime talven Päitsiä.

Kisaenduro vaihtunut asettetta suurempaa kuutioluokkaan.

Endurokaveri Antin kanssa vietettiin Päitsi-karonkkaa eli saunattiin ja grillatiin perinteisti lauantai-iltana meidän kotona. Alkulämmittelyt fb sivujen "Päijänteen ympäriajo 2016 - Päijänne enduro" reilun tunnin youtube videokoosteen avulla. Hyvä video ja kiitos tekijälle. Lämmittely alkoi Mk 4 Auttoisen avulla. Niinpä sattui, ettei oikein muistunut "pätkää" mieleen, missä kohtaa kuvaus oli tehty. Tosi mukava ja mieltä lämmitti, kun näki pienen vilauksen omista ajohetkistä pitkin Päitsin eri vaiheista. Näinpä reilu tunti kului ja välilllä keskusteltiin fiiliksistä ja verrattiin omaa ajoa kärkikuskeihin. Oma ajotyyli selvästi erottui kärkikuskeihin ja niin se pitääkin.

Edelleen Päitsistä on huikeet muistot, joita kukaan ei voi viedä pois, toki vanhuus voi muistia tyhjentää. Päitsi on päitsi ja kokemuksena, jota moni enduroharrastaja haluaa kokea uransa aikana. Kannattaa kokeilla, vaikka vaatii paljon rahaa ja aikaa.

Nyt kokemusta hamuava enduron MM-kisaorganisaatio ja -kuskit. Todella kiva yllätys, että julkaisivat uutisen, että Päitsi olisi mahdollisesti MM-osakilpailu ensi talvena. Tämä varmasti nostaa enduron suosiota ja näkyvyyttä maailmalla ja Suomessa. Toivottavasti Suomen urheilumediat osaavat arvostaa asiaa. Enduro on kuitenkin perisuomalainen moottoriurheilulaji.

Päitsin jälkeen tapahtui myös perheessä iso asia. Tytär sai pienen tyttölapsen toukokuun lopulla. Pitipä tuore Harri-waari  matkustaa Irlantiin katsomaan isoa pientä ihmettä. Huikee viikko viettää alkukesää aurinkoisessa Irlannissa ja tavata perheen pientä tulokasta. Tällä kertaa Irlanti näytti myös aurinkoisen puolensa.

Ennen matkaa kaikki eivät kuitenkaan sujuneet keväisen aurinkoisissa merkeissä. Harri sairastui ikäväsi, johon liittyi kovia kipuja, joita oli vaikea paikallistaa. Kivut olivat välillä hampaissa, välillä korvassa tai muuten ikävästi korvan ja hampaiden välissä. Lääkäriltä tuli määräys jatkotutkimuksiin.

Niska- ja hartiseudun lihakset aivan jumissa, jotka kiristivät joitain hermoratoja ja aiheuttivat pirun kovaa kipua korvan seudulla. Edelleen magneettikuvista ilmeni niskanikamien kulumista. Niiden perusteella lääkäri kielsi lopullisesti enduron ajamisen, riskit ovat liian suuret suurempaan onnettumuuteen. Pitäisi olla painijan lyhyt jämäkkä niska enduroon, mutta kun oma on just toista sorttia. Pitkä kaula heikoilla lihaksilla ei jaksa kannattaa painavaa kypärään kovin hyvin.

Kivut loppuivat ja mieli koheni. Hiukan haikeaa oli luopua lopullisesti endurosta. Isomilla pyörillä voi ajaa ja samoin autolla. Matkaenduron puitteissa moottoripyöräily jatkuu rauhallisimin mielin. Lisäksi maastopyöräilyä voi jatkaa. Se onkin tullut harraste-endurotuntien tilalle. Kotoa on helppo siirtyä Ounasvaaran maastopyöräpoluilla ja ajella fiiliksien mukaan. Maastoa löytyy monenlaista, mäkeä, kivikkoa ja vaihtelevaa jouhevaa polkua.

Niinpä lauantain Päitsi-karonkka päättyi yöhön ja siltä osin "ajot"saatiin  päätökseen.

One year more! Yksi vuosi vielä, Selänteen Teemun sanoin. Tavoitteena on vielä kerran kokea Päitsi, tosin katsojan silmin. Eli seurata MM-kisoja Päitsin maastoissa ja lämpiminen varustein. Varmasti kiva kokemus myös katsojana odotettavissa.

Kisapyörä odottaisi seuraavaa Päitsiä ja kuskia; http://www.nettimoto.com/husqvarna/fe/1979713.

Mukavaa ja aurinkoista kesää lukijoille!

Harri-waari

 

Päitsi takana - kympin suoritus

Projektin tukijoukot mahdollisti pienen harrastajan unelman täyttymisen.

Jokaisella projektilla on päätöksensä. Onneksi tämä projekti päättyi onnellisesti suunnitelman mukaisesti, ehjänä maaliin. Kisaviikko oli vielä aika tiivis ja matka kisapaikalle pitkä. Samoin kotimatka "hiukan" hiertyneillä istumalihaksilla. Kuljetus- ja huoltopäällikkö Miikka-san Ihalainen hoiti huollon ja kuljetukset ihaltavan sinnikkäästi. Kiitos Miikka, olet loistava!

Koko päitsimatkaa suosi todella hieno ja aurinkoinen talvisää.  Sää oli myös joulukuun mielikuvissa, mitä päitsin sää parhaimmillaan voisi olla. Se toteutui! Perjantain majoitus oli Lahdessa, josta oli myös Päitsin lähtöpaikka. Lähtö oli MP museon pihalta. Paikka toimi hyvin ja ystävällistä henkilökuntaa paikalla ohjaamassa katsastukseen ja muihin toimintoihin. Pieni miinus voisi mainita niukasta wc määrästä. Katsastus ym. pakolliset kuviot meni suunnitellusti ilman ongelmia.

Lauantain kisapäivä sujui ongelmitta. Toki AT:ta eli aikasakkoa tuli heti alkuun. Kilpailun  kokonais AT määräksi tuli noin 30 min. Vauhti ei riittänyt pitämään AT:ta kurissa. Huomasin myös, että sijoitus jämähti kympin kohdille v50 luokassa. Tein päätöksen, että ehjänä nyt maaliin. Maastokokeet suosi omaa ajorytmiä,varsinkin jäiset spooripätkät. Maastokokeet olivat jäisen vauhdikkaat, kuitenkin mielestäni riittävän vaativia. Huoltotauot olivat tiiviit, joten matkalla suurempia vaatevaihtoja tai pyörän huoltoja en ehtinyt suorittaa.

Sunnuntain paras erikoispätkä alkoi aamun ensimmäisellä Oravasaaren MK:lla, joka kohensi aamun mielialaa, kun ajo lähti heti kulkemaan. Kaikki MK:eet sujuivat ongelmitta, poislukien Huhdanojan kallionousua. Siinä piti pyytää yleisöä avuksi, kun en saanut ominvoimin pyörää ylös. Kiitos ystävälliset avustajat. Iltapäivällä nestehukka alkoi huomautella janon muodossa. Tämä hiukan jänskätti, että kuinka lihakset ramppaavat myöhemmin. Ihme ja kumma, sitä tapahtunut. Viimeinen MK eli Sipoon rata oli yllättävän pitkä noin 30 min.

Siirtymillä ehti kuitenkin ihailla maisemia ja moikata tervehtijöitä. Kisa oli vaativa ja raskas itselle. Vaativuuden teki varmasti päivien kokonaispituus ja vauhdikkaat maastokokeet, joita kuitenkin oli yli 20 kappaletta. Kylmyys ei vaivannut missään kohdin, vaikka tämä muuttuja oli alkujaan suurin kysymysmerkki. Varustus, pyörä ja kuljettaja toimi moitteettomasti, niin kuin projektisuunnitelmassa oli kirjattuna.

Kuljetus- ja huoltopäällikkö Miikka Ihalainen toimistostaan ja Harri. Tässä kotimatkalla jossain päin suomea mukavissa tunnelmissa.

Kannattiko projekti? Kyllä. Projektin kokonaiskustannuksia en tietoisesti laskenut. Pyörän huollossa en säästellyt ja muutamia yllätyksiä tuli toki matkan varrella. Päitsiä varmasti tulee muisteltua myöhemmin ja ihan varmasti palaan muistoihin. Kuten aiemmin mainitsin, että projektia ei yksin  ole mahdollista suorittaa, ainakaan omalta osalta. Suurimman ponnistuksen suoritti kuitenkin Miikka-san. Hän hoiti todella suurella tarkkuudella oman osansa ja todella vähillä yöunilla. Hänelle ISOT JA LÄMPIMÄT KIITOKSET. Lisäksi kiitos kuuluu kaikille tukijoille ja yhteiskumppaneille. Oli ilo tavata teitä kisaviikon yhteistyöillassa. Kiitos.

Kilpasarjan v50 sijoitusta 10. voi pitää omasta mielestä kyllä "kympin" suorituksena.

Tässä kohtaa on jo hiukan haikeaakin päättää tekstiä. Harrin enduroharrastus päättyi tähän. Parempaa päätöstä enduroon harrastaja ei voi toivoa kuin päijänteen ympäriajon maaliin - ehjänä. Maalissa vastassa oli myös legendaarinen päitsin kiertäjä Seppo Järvinen. Lisäksi spoorin saloihin opastanut kaksinkertainen päitsin voittaja Oskari Kantonen oli sunnuntain maastokoeen alussa tsemppaamassa. 

Pyörän pesun jälkee se menee myyntiin lähipäivinä. Joten jos kiinnostaa huollettu ja luotettavasti palvellut Husqvarna FE 450 v. 2014, aj. noin 160h. Se olisi tarjolla.

Kiitos lukijoille, Harri hiljenee. Hyvää jatkoa Sinulle!

Kisaviikon valmistelut ja matkaan

 

Viimeiset kaksi viikkoa valmistelut jatkuneet. Harjoittelua olen keventänyt ja yrittänyt levätä kunnolla. Pyörän viimeisiä huoltoja ja tarkistuksia. Eilen kaikki tavarat, työkalut, ajovaatteet pakattuna, vielä niidne autoon siirto. 

Jos jokin epäilyttää tässä vaiheessa, niin se on kivisen ja jäisen spoorin ajo. Kuulemma vauhdikkaassa kunnossa olevat spoorit odottamassa. Talvi kuitenkin ajettu lumispoorissa.

Kisaviikon tiistaina järjestettiin tukijoille ja taustojoukoille iltakahvi-tilaisuus. Jutusteltiin niitä ja näitä endurosta ja kerroin päitsistä. Lisäksi mitä itse kilpailu vaatii kuljettajalta ja huollolta. Todella kiva ilta mukavassa porukassa. Kiitos osallistujille. 

Ajatukset välillä siirtyneet itse kilpailun kulkuun ja mielikuva harjoitusta siitä, mitä matkan varrella tullut vastaan. Joulusta tähän päivään aika on mennyt liian nopeasti. Piti tehdä sitä tuota, niin ne jäi sitten tekemättä. Välillä ollut hiukan epätoivoista ja tympeääkin. Kuitenkin tälläiset fiilikset kuuluvat kuvioon, mahdollisesti.

Mitäs nyt? Auton pakkaus ja auton nokka kohti Oulua, jossa yövytään äidin luonna. Perjantai illaksi sitten Lahteen. Miikka-san toimii kuljetus- ja huoltopäälllikkönä, toivon hänelle jaksamista koko reissuun. Luotan häneen ja osaamiseen.

Husvarna FE 450 Päitsi-valmiina.

Harri hiljenee, palataan Päitsin jälkeen.

Kiitos kuin luit tänne saakka!

Vastoinkäymisten kautta ylikuntoon

Projektin tukijat

 Harrin kokonaiskuormasta tuli liian suuri. Ylikunto palkintona suuresta uurastuksesta. Ikä tarkoittaa pitempiä palautumisia harjoituksista ja muista tehtävistä. Jokapäiväinen lumityöurakka kaikkien päälle oli todennäköisesti liikaa. Maltti on valttia, tämä varmasti pitää paikkansa.

Pientä vastoinkäymistä myös pyörän huollosta toi ylimääräistä harmia. Tämä varmasti yksi osasyy väsyyn. Oma moka rengastöissä aiheutti ihka uuden takapiikkirenkaan hajoamiseen. Renkaan asennuksen yhteydessä renkaan huulirengas poikki, josta noin 220€ ylimäärinen kulu.

Tästä oli myös hyötyä. Tuli samalla vietyä takaiskari huoltoon, joka olikin oikeasti huollon tarpeessa. Iskari oli aivan "kaput". Nyt toimii. Muuten olisin varmasti oikaissut tuon iskarin kanssa. Äänenvaimentimen villat oli myös vaihdon tarpeessa. Nyt sekin asia korjattu. Mieli pikku hiljaa rauhoittuu asioiden järjestymisen myötä. Hyvä.

Huoltoa ja Polar Enduro CuP kilpailua. Kuvissa Antti Lähteinen 

ja Harri.

 Viime viikonvaihteessa ajettiin Rovaniemen Polar Enduro Cupin talvisarjan osakilpailu. Huikee talvisää ja rata. Tosin radalle olisi mahtunut enempikin määrä kilpailijoita. Antti veti podiumpaikan. Hyvä Antti.

Tästä kisasta jäi hyvät fiilikset. Päitsi lähestyy, joten sen vuoksi suuria ajomääriä tai harjoitteita ei kannata enää tehdä.

Kisan jälkeinen viikko mennyt levätessä ja netfix elokuva tarjonnan plarailuissa. Muutama hyvä elokuva illassa ja hyvä ruoka tehnyt hyvää palautumiseen. Toki, en malttanut pysyä tallista pois. Leppoisaa pyörän huoltoa, sekin teki hyvää. Samoin ajavarusteiden huoltoa ja pesua.

Jänskän elokuvan aikana uuniin hyvää ruokaa hautumaan. Mikä sen parempi mieli, kun hyvää ruokaa ja leppoa. Viimeisen parin kuukauden 1€/kg appelsiinit ovat sekoittuneet viime kesän marjoihin blenderissä. Tätä herkkujuomaa aamulla pari isoa lasia ja puurot päälle. Opettelin tekemään ihan oikeaa porkkanakeittoa. Muutamana iltana oranssista keittoa, tämän jälkeen ei unta ole tarvinut etsiä.

Erään päivän ruokavalinnat

Porkkakeiton salaisuuden voin paljastaa, joka on vanhan liiton sulatejuusto. Muutenkin kun olen keittojen ystävä, tämä uusi tuttavuus sopi hyvin kuvioihin.

Päitsiin enää kaksi viikkoa!

Lepo on tehnyt hyvää ja palautuminen on onnistunut. Paljon olisi tarinaa, mutta pitää rajata jonnekkin.

Kiitos kun luit tänne saakka.

Huolenaiheena yksi metri

Päitsi-projektin yhteistyökumppanit

Lapin ero päitsi maastohin on tällä hetkellä noin yksi metri. Tuo asia hiukan huolestuttaa valmistautumista. Viikko on edennyt harjoitteiden kuten juoksulenkin, hiihdon ja kotikuntopiirin avuilla eteenpäin. Ajoharjoittelua parin viime viikon aikana miltei nolla tuntia! Tähän on syynsä, se vaivainen yksi metri. Kuitenkin niin paljon.

 

Viikolla sai maistaa jo keväistä tuulahdusta ja sulaa maisemaa Helsingissä. Tulipa käytyä Henri-pojan kanssa mukava merenranta juokulenkki. Lenkki teki hyvää iltapäivän auringossa, joka antoi hiukan esimakua keväästä, millaista säätä päitsillä hyvässä tuurissa voisi olla.

Pyörän vara- ja huolto-osia on tipahdellut parin viikon aikana postin ja matkahuollon kautta kiitettävästi. Viimeisenä solukumet. Ne pitäisi myös ajaa sisään, kuten satapiikien porukka kertoi. Solukumi on niin kuin “makkaralenkki”, umpirakenteinen puhkeamaton sisärengas.

Itse olen 182 cm ja noin 79-80kg. Pituuteen kun laittaa metrin, se onkin jo aika pitkä pätkä.

Mikä on muuten Päijänteen ympäriajo eli päitsi?

Päijänteen ympäriajo on Suomen tunnetuin enduron eli luotettavuusajon keväisin ajettava kilpailu. Päijänteen ympäriajo eli "Päitsi" kuuluu kansainvälisessä mittakaavassakin yhdeksi vanhimmista vieläkin järjestettävistä moottoripyöräkilpailuista, se ajettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1927. Normaaleihin endurokilpailuihin verrattuna Päijänteen ympäriajo on huomattavasti pidempi ja siksi kilpailu on useille harrastajille vuotuinen koitos, jossa maaliin pääsy on jo voitto. Nykymuodossaan kaksipäiväisenä kilpailussa ajetaan noin 800 kilometriä ja sen perinteisiin kuuluu myös pimeällä ajettavat erikoiskokeet. Kilpailun voittaja saa vuodeksi haltuunsa ns. Päijännekilven ja kolmella kiinnityksellä kilven saa omaksi. Kilpailun järjestää Helsingin Moottorikerho ry. ^(Wiki)

Endurokilpailun määritelmä: Kilpailun tarkoituksena on testata ajajien ja pyörien kykyä selviytyä määritellystä reitistä annetun aikataulun puitteissa sekä nopeutta erillisillä maastokokeilla. Reittiin kuuluu usein myös siirtymiä yleisessä liikenteessä. Endurokilpailujen reitti on kokonaan merkitty maastoon. Moottoripyörän tulee täyttää rekisteröintivaatimukset. Pyörä katsastetaan ennen kilpailua. (Suomen moottoriliitto)

Mikäs tuo metri sitten on? Lumen paksuus Rovaniemellä on mieltein metri. Päitsimaisemissa miltei nolla. Harjoitteluolosuhteet ovat siis erilaiset pohjoisessa kuin etelässä. Spooriajo sujuu jo kohtuu rennosti, pitkän lumisen talven ansiosta. Nyt hiukan mietityttää kuinka spoorin jälkeen lumettomassa ja varmasti jäisessä tai/ja upottavassa maastossa sujuu. Maastossa lumeen tulevaa ajouraa nimetään endurossa spooriksi. Spoorissa on yksi ura, jossa pyörää ajetaan. Spooriajo yleensä tapahtuu penkistä ja sulassa ajetaan jalkatapeilta. Spooriajossa pylly on siis aika kovilla.

 

Spoorin ajokalustoa, Lähteisen Antti lumilingolla ja Harri ver.  5.0. Husqvarna spoorin aukaisussa.

Suuri lumimäärä on myös tukkinut spoorin. Parin viikon aikana spooria on yritetty lapioida, ajaa ja lumilingolla parantaa ajokuntoon. Tämän vuoksi ajoharjoittelu on jäänyt vähäiseksi. Toisaalta muuta harjoittelua on vastaavasti nostettu.

Kiitos kun luit tänne saakka!

Kaikesta huolimatta, mukavilla fiiliksillä kohti Päitsiä!

Voimaharjoitteluviikko

Harri ver. 5.0 Spoorinavaus punnaus-punat poskilla.

Yhteistyössä mukana:  Lapin mestarirakentajat ja Lapin verhoiluliike

Lumi. Viikon teema oli tai on edelleen lumi. Noin viikon kestänyt lauhajakso ja sen päälle reilut 30cm tuoretta lunta työllistänyt kiitettävästi.

Ajattelinkin hyödyntää lumen voimaharjoitteluun. Lunta katolta, pihalta ja spoorilta pitänyt kestävyysvoimaharjoittelun mukavaan kuosiin. Lisäksi mahtui yksi hiihtolenkki, sekin avaamattomassa latu-urassa. Eräs hiihtäjä tuumasi, että ei haittaisi, vaikka latukone tulisi. Tuumasin, että joskus oikeasti saattaa olla huonot olosuhteet. Niitäkin on hyvä harjoitella, vaikka ihan omaksi iloksi. Näin teinkin tällä viiikolla.

Viikon ajatukset olleet myös pyörän huollossa, josta etuputket ja ohjausakseli huollettu. Etuputkiin laitoin 2,5W keulaöljyt ja samoin stefat ja pölysuojat vaihtuivat uusiin. Spoorilla niistä ei vielä kokemuksia.

Reilu kuukausi h-hetkeen. Edelleen ajatukset ovat päitsille, vaikka päitsin reitti saattaa olla haastava vesisateiden ja lauhan sään vuoksi. Varmasti se on kaikille kuitenkin samanlainen.
 

Spoori muuttui läpimäräksi sohjohksi, jonka päälle reilut 30cm tuoretta lunta. 

Spoorin kiertoa rikkonaisella renkaalla ja hammaslääkäriä

Yhteistyössä mukana: Lapin mestarirakentajat ja Lapin verhoiluliike

Rovaniemellä spoori on ollut koko talven huippukunnossa. Lunta tullut juuri sopiva määrä, jotta ajamalla pysynyt hyvin auki. Lähteisen Antin kanssa muutama ilta sitten ajettiin peräkanaa. Vuorotellen yritettiin toista jättää lumipöllyssä.

Päitsille lähdössä (vas.) Antti Lähteinen ja (vas.)Harri Ihalainen. Antti reilu endurokaveri.

Antin vuoro oli jättää minut. Näin hän tekikin. Anti ajotyyli on eleeltöntä ja virheetöntä ajamista, kuitenkin etenemisvauhti on kovaa näissä harrastepiireissä. Niin kävi, että perävalo illan pimeydessä vain etääntyi. Jokin oli pielessä omassa ajossa. Pyörä ei etene vaikka kuinka kaasuttaa. Tunne että takapyörä pyörii tyhjää.

Syy löytyi. Rengasrikko. Takarengas pyörii tyhjää. Antti taukopaikalla totesi, että mietippäs, jos tuo olisi tapahtunut Päitsin eka maastokokeella. Kuinka iloinen olisikaan ilme tuolloin.. Mousset tilaukseen, maksoi mitä maksoi. Eipä tarvitse miettiä rengashuolia ajon aikana.

Töiden, huoltojen ja harjoittelujen välissä rentouduttu sitten hammaslääkärin nojatuolissa.  Hammas päätti ilmoittaa itsestään, kylmä-kuuma yhdistelmä ikävää tunnetta. Hammaslääkäri mainitsi hoitotoimenpiteeksi juurihoidon. Kiva ylläri ja budjetiin lisää rivejä. Parempi nyt laittaa kuntoon, jottei vihlo myöhemmin. Nämä kuuluu elämään. Pitääpä kysyä hammaslääkäriä sponsoriremmiin!

Sää muuttui. Vettä satanut myös täällä Lapissa muutamia päiviä. Samaa näkyy olevan myös koko Suomessa, joten nyt näyttää päitsin keli olevan todella haastava. Tarkoitus oli mennä tulevana viikonvaihteessa Jämsään.

Talven eka rengasrikko kesken spoorin kierron. Onneksi Lähteisen Antti oli autolla, jotta pääsi kotiin.

Jämsää oli tarkoitus  hakemaan vaihtelua ajomaastoihin ja harjoitteluun. Soitto päitsikonkari Seppo Järviselle Jämsään. Hän mainitsi, että kelit ovat myös siellä huonontuneet ja spoorit menneet läpi. Harjoitusleiri siirtyi myöhemmäksi. Harmi juttu. Aika kuitenkin kannattaa käyttää hyväksi, eli pyörän etuiskareiden huoltoa ja kuntoharjoittelua.

Seuraavassa blogissa jo lupaamani projektisuunnitelma.

Palaillaan tunnelmiiin...